When I was younger, I used to think that happiness comes when.
When I have achieved this and that goal.
When I have changed for better me.
When I have reached my calling.
When…
But life doesn’t work that way.
On the other hand, gratitude is something that I have thought about the same way
but I guess it has someway changed too; changed for something deeper and a stable status.
I think that gratitude is the power and the heart of the soul.
How do you recognise a happiness in your life?
Does it require material stuff, money and power, a well-paid job, gorgeous house?
Do we become happy when we have achieved our goals, when we have become a better me,
overall with the whole when-thinking?
Or could happiness be something like this;
to nourish our souls with the presence of our loved ones,
to notice those little pieces of happiness in everyday life, to be truly present
and to be grateful every single day?
I will vote for the last one; happiness is that feeling in our hearts
and to live a happy life, we must be grateful. That’s the way to have the
peace in our minds and in our hearts.
And when we live a happy life, it really makes us more beautiful
-and is a sign of success.
—
Nuorempana erehdyin luulemaan, että onnellisuus tulee sitten kun.
Sitten kun elämänmuutos on tehnyt tehtävänsä.
Sitten kun olen saavuttanut päämääräni.
Sitten kun…
Sen sijaan kiitollisuudesta olen oikeastaan aina ajatellut samalla tavalla mutta kenties
se on vain syventynyt matkani varrella; muuttanut muotoaan pysyvämmäksi tilaksi.
Ajattelen kiitollisuuden olevan elintärkeää polttoainetta sielulle.
Mistä sitten tunnistaa onnellisen elämän?
Onko se sitä, että omistaa enemmän kuin tarpeeksi;
on rahaa ja valtaa, hyväpalkkainen työpaikka, hulppea katto pään päällä?
Tulemmeko onnelliseksi sitten kun on se tietty päämäärä saavutettuna,
elämänmuutos tehnyt tehtävänsä, ylipäätänsä sitten-kun-ajattelulla?
huomaa ne arjen pienimmätkin onnenhippuset, on henkisestikin läsnä juuri tässä
ja nyt ja osaa olla kiitollinen päivittäin?
-se rauha siellä sydämessä.
Sekä on merkki menestyksestä.
Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
Bloglovin’, Facebook, Instagram, Pinterest & Twitter.
Was this post helpful?
<3
<3
Itsekin joskus aikaisemmin ajattelin, että onnellisuus tulee, kun on kaikki tavoitteet saavutettu. Onneksi olen huomannut, että elämä on lyhyt, ja jos aikoo olla onnellinen, on parempi aloittaa se jo tänään
Kiitollisuudessa mulla on vielä pertrattavaa. Monesti meinaa mennä sinne katkeruuden puolelle, kun unohtuu ne asiat, jotka on hyvin, ja joista saa olla kiitollinen.
Niinhän se on, että elämä on liian lyhyt onnettomaan elämään
Katkeruus on normaali tunnetila, mutta se ei kasvata eikä johdata mihinkään hyvään. Kun sen oppii, niin sitä ei halua enää palata siihen mikä vain kasvattaa niitä negatiivisia tunteita. Mulla tässä kiitollisuus-taipaleellani avuksi oli aluksi se, että kirjoitin päivittäin ylös vähintään viisi asiaa, joista olin kiitollinen. Monesti ne olivat täysin samoja päivästä toiseen mutta yllättäen niiden määrä kipusi päivittäin aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Nykyisin mietin mielessäni mistä oon kiitollinen ja yritän huomata ne arjen onnenhippuset. Niistä se kiitollisuus koostuu <3
Tsemppiä ja voimia kiitollisuus-taipaleellesi <3 Se on taipale, joka todella kannattaa eritoten hyvinvoinninkin vuoksi.