.

Fashion Poetry toivottaa hyvästit (vai näkemiin?)

Fashion Poetry toivottaa hyvästit (vai näkemiin?)
0

Irti päästämisen taito

On jo pitkään tuntunut vieraalta. Vähän kuin olisi kodinomaisessa paikassa, mutta ei sittenkään. Ammattibloggaaja pysähtyneellä alustalla, jonka kävijämäärät ovat siltikin vain nousseet nousemistaan. Syrämmellinen kiitos sulle siitä ♥

Blogikotini ja ylipäätänsä blogimaailma, johon lukion alussa tutustuin 2000-luvun toisella puoliskolla (ammattivaikuttajan juureni ovat periään jo IRC-gallerian ja Livejournalin julkaisualustoilta), on muuttanut muotoaan äänettömämmäksi sisälläni. Melua riittäisi, mutta jokin on vaimentanut ääneni. Mykistys tuntuu kuin keskeneräisyys painaisi jatkuvasti pause-nappulaa, ikäänkuin huutaen ettei ole vielä valmis.

Olisi niin paljon sanottavaa ja pohdittavaa, mutta en saa tartuttua kiinni näppäimistööni ja paikkaan, jonne olen tottunut viimeiset kymmenisen vuotta naputtelemaan mielenmaisemiani sanoiksi. Olo tuntuu vieraantuneelta, mikä ei toisaalta liene ihmekään: ihan liikaa on maailmassani mullistunut viimeisen kahden vuoden aikana.***lue lisää alempaa

Hyvästit muuttavat meitä

Kun tekee niin kipeää kasvukipujeni keskellä, ettei sanotuksi saa. Tuntuu kuin tekisi jotain väärää, sillä niin kovin rakas tämä paikka mulle on. Ja rakkaan virtuaalilapsen lisäksi myös kokopäiväinen työpaikkani muiden ammattivaikuttamisen kanavieni lisäksi, joka on ollut mieletön voimavara ja voimaantumisen tyyssija taisteluideni keskellä.

Toisaalta myös paikka, jossa on pitkään tuntunut liian keskeneräiseltä ja avonaiselta jakaa mieleni sisältöä.

Mitkään sanat eivät tunnu kantavan tarpeeksi äänekkäästi näppäimistölleni saakka. Tai oikeastaan blogikotiin saakka -Instagramiin, Facebookiin ja LinkedIniini on tänäkin aikana päivittynyt säännöllisesti sisältöä. Hieman erilaisempaa, mutta aina silti tutulla fashionpoetrymaisella otteella.

Pitkittynyt hiljaisuuteni on ollut vahvasti läsnä. Lukuunottamatta satunnaisia rohkeuden puuskia viimeisen 1,5 vuoden aikana.

Se on pitkä aika.

Erään aikakauden päätös

Siksi mut tekeekin äärimmäisen otetuksi ja onnelliseksi alussa mainitsemani kävijätilastot. Se, että sä näytät edelleen viihtyvän täällä ja käyt voimaantumassa säännöllisesti sisällöstä sekä myös inspiroitumassa vastuullisena kuluttajana, jota ovat herätelleet niin Weecosin kuin muidenkin virtuaalisten putiikkien tarjonnat. Syrämmellinen kiitos ♡

Mutta nyt on aika muutoksille. Yhden aikakauden päätökselle.

Luodaan tästä yhdessä 2.0-versio.

Paluu päivitetyille juurille, jossa en enää nimitäkään blogiani pian 10-vuotta täyttävänä virtuaalilapsenani, vaan pitkäaikaisena ystävänäni tammikuusta 2011 lähtien ja vuodesta 2012 saakka olleena yhtiökumppaninani, joka on mahdollistanut itselleni huikean ja haastavan uran yhtenä vaikuttaja-alan pioneerinä.

Uran ja intohimotyön, johon sytyn palavammin jokaisena päivänä.

Elämä 2.0.

Saanko esitellä, Fashion Poetry goes Empower Land! Molemmat nimet näkyvät ja kuuluvat -sulasti sovussa. Tuttu Mira Empowerlandiasta, joka muotirunoilee Sulle voimaannuttavasti elämästä. Myös ulkoisia muutosleikkejä on luvassa.

Työmaa-alue kylttien sijaan moon päättänyt, että tämä koti on aina auki.

Auki elämälle. Sen haaksirikkoutumisille.
Auki unelmille ja toiveikkuudelle. Peloille ja vastoinkäymisille.
Auki inspiraatiolle ja hyvän mielen jutuille.


Turvasatamana ja voimaantumisen tyyssijana, jossa toivon, että tunnet yhä olevasi kuin kotonasi.

Otetaanhan sille? ♥ Ja elämälle!

Seuraavaan kertaan,

💖Rakkaudella, Tyylillä & Rohkeudella
Mirasi

***Kasvaindraama, jonka piti 100% todennäköisyydellä päättyä keväällä 2019 kuolemaani. Mutta kiitollisin mielin sain herätä vielä tänäänkin.

Olo on kiitollinen ja päivissäni edelleen enemmän hyvää, onnea ja valoa. Samoin oli vuosikin sitten. Olen onnekas, että pystyin 28-vuotiaana sanomaan, että olen elänyt elämääni täysillä ja ehtinyt toteuttamaan hulluimmatkin unelmani. Tein rauhan kuolemani kanssa, vaikka surutyö omasta elämästä rikkoikin jotain tosi olennaista -kuten se teki viimeksikin edellisessä taistelussani kuolemaa vastaan ollessani 22-vuotias 1,5-vuotiaan äiti ja sitä edellisellä kerralla, kun kuulin nippanappa 18-vuotiaana lukiolaisena, että kehossani on pahanlaatuisia syöpämuutoksia.

Olen äärimmäisen onnekas, että sain tänään herätä. Etuoikeutettu, että sain kiittää kahdesta suurimmasta lahjasta: siitä, että avasin silmäni.

Silti mun on myönnettävä, että välillä olen miettinyt, että onko sekundaarista kuolemaa olemassa?

Suht lyhyessä ajassa paljon shokkiaaltoja, joilla surffaan yhä opetellen ja tutustuen tähän uuteen normaaliini. Siihen, jossa en ole enää se, joka ennen olin ja se tyyppi, jota aidosti opin rakastamaan. Elämän opettelua tragedian keskellä ja toivottavasti voisin joskus sanoa, että tragedian jälkeen.

Maaliskuussa kuulin suhteessa diagnoosiini hyviäkin uutisia: enää en eläkään päivästä tai viikosta toiseen, vaan voin alkaa suunnittelemaan elämääni kuukausissa. Se ei ehkä kuulosta ihanteelliselta tai onnelliselta verratten ikääni (6.7. mulla oli etuoikeus saada täyttää 30-vuotta, miten mahtavaa!😍), mutta se on enemmän kuin mistä moon uskaltanut edes unelmoida.

Ei tämä ehkä jonkun toiseen korviin kuulosta unelman elämiseltä, mut mulle se, että pystyn suunnittelmaan asioita niin, että oon vielä joulunakin elossa(toki olon mukaan edetään eli videoyhteys on tarvittaessa yliopistolliseen hoitotiimiini) niin se merkitsee kaiken. 🙏🏻 Omalla kohdallani tämä koronakriisin murhenäytelmä on ollut normaalein vuosi sitten pariin vuoteen.

Mulle se on kaikki diagnoosin kanssa, joka pysyvästi uhkailee oikeuttani olemassaoloon. Syöpätutkimustyö ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi, jotta kaltaisilleni löydettäisiin pysyviä parannuskeinoja, mut jos olen onnekas, niin näen sen päivän. Jos en ole, niin ainakin mä tein kaikkeni sen mahdollistamiseksi -ollen avoin elämäntarinallani ja lahjoittaen kaikesta tulosta, jonka yrittäjänä tienaan, hintoihin sisälletyn osuuden Syöpätutkimustyöhön, jota ilman ei mua eikä MISOME OY:täkään enää olisi.

Tarinani, joka uudelleensanoittuu matkan varrella. Etsien ja löytäen vastauksia kysymyksiini.

Millainen on Mira, joka ei ensimmäistä kertaa ole enää yli 1,5 vuoteen päässyt juoksemaan tai treenaamaan teinivuosista saakka tuttua 5-7 kertaa viikossa? Millainen on Mira, joka on ollut läpi elämänsä urheiluhullu ja aikuisiällään entinen kilpaurheilija, joka realistisesti ajateltuna ei tule enää koskaan juoksemaan, tanssimaan tai mitään muutakaaan tujua urheilemaan?

Millainen on Mira, jonka muistista on hävinnyt useampia vuosia ja ihmiset, joita ennen nimitteli hyvän päivän tutuiksi ovatkin yhtäkkiä uusia ja vieraita?

Millainen on Mira, joka hyytyy nopeasti päivän jällkeen?

Tyyppi, jolla ei enää suju oikeinkirjoitus ja kielioppisuus selkärangasta -ei suomeksi, eikä englanniksi? Tyyppi, jolle on tuottanut hankaluuksia lukea lyhyitäkin tekstejä -saati kirjoittaa niitä?

Hän, jonka ääni kuulostaa ihan uudenlaiselta ja hän, jonka kieli ei enää taivu kaikkeen ääntämiseen suomeksikaan? Mira, joka poteaa päivittäisiä kroonisia kipuja niin pään alueella kuin muuallakin kropassa, johon hermokasvain pään alueella ehti vaikuttamaan niiden noin 8 vuoden ajan, kun se salakavalasti hiipi osaksi järjestelmääni?

En tiedä, mutta pakko kertoa, että moon jo ihan rakastunut häneen.

Siihen sitkeyteen ja periksiantamattomuuteen. Ihmeelliseen kykyyn yhä unelmoida isosti ja valita olla enemmistä päivistä enemmän hyvää kuin pahaa mieltä.

Ne ovat aikamoisia taitoja keskellä epävarmuutta, kuolemaa, kipuja ja pelkoja, joita tämä diagnoosi, joka ei koskaan ole remissiossa vielä nykypäivänkään syöpätutkimustyöllä, tuo päivittäin tullessaan.

Heinäkuussa 30-vuotta täyttänyt elämäni on ollut jo lukuisia kertoja täynnä muistutuksia siitä, miten hauras elämä on. Jokaiselle. Ja miten etuoikeus saada elää on se epävarmin unelma ja haurain asia elämässä.

Siksi on intohimotyöni MISOME OY:ssä pitää sisällään niin markkinointi- ja yritysvalmentamista, mielenvalmentajan hommia ja puhujakeikkoja kuin ammattibloggaajana toimimistakin.

On mun intohimoni saada auttaa sekä palvella ihmisiä ja yrityksiä ympäri maailmaa rakastumaan omiin pelottomiin tarinoihinsa.

Syrämmellinen tervetulohalaus alati uudistuvaan EmpowerLandiaan!💖

Wanna be friends? Let’s chill out, get inspired and network together via Instagram, Facebook, Pinterest or LinkedIn! 😍

Ollaanko ystäviä? Vietä aikaa, inspiroidu & verkostoidu mun kanssani
Instagramissa, Facebookissa, Pinterestissä tai LinkedInissä! 😍

You may also enjoy reading these:
Uskoisin Sun nauttivan myös näistä lukuhetkistä:

Was this post helpful?

Follow:
With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira
Empower others by sharing | Voimaannuta muita jakamalla:

12 Comments

    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira
      Author
      September 16, 2020 / 7:57 PM

      Se on juuri näin, viisas kaimani!💖

      0
  1. September 17, 2020 / 5:43 AM

    Pysäyttävä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Eihän tähän osaa kirjoittaa mitään järkevää. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

    0
    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira
      Author
      October 31, 2020 / 11:26 PM

      Kiitos kauniista kommentistasi Minna!❤️ Ja valoa, rakkautta & rohkeutta elämääsi ✨

      0
  2. September 17, 2020 / 7:11 AM

    Onnea ja menestystä uuteen smile

    0
    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira
      Author
      October 31, 2020 / 11:26 PM

      Kiitos ihana Melissa! 💖

      0

I would love to hear your thoughts! Thanks for sharing and have a wonder-filled day chasing your dreams! Olisi ihanaa saada kuulla mietteitäsi. Kiitos jakamisesta ja unelmientäyteistä päivää sinne sulle!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

cb61b5dda105a88a13bbfcdf18ddb6c7
%d bloggers like this: